Emppuksi: heinäkuuta 2018

Tuolloin upeana ja kauniina kesäpäivänä 23. heinäkuuta vuonna 1999 kello 00:18, eli eilen 19 vuotta sitten synnyin minä, jeii!

Mikä sen ihanampaa, kuin juhlistaa merkkipäivää näin helteisenä työpäivänä kahvikupposen ääressä työn merkeissä. Tuuletin hyrrää täysillä tossa korvan juuressa, eikä muutenkaan oo sen erikoisempi päivä kuin viimeviikon maanantai tai tiistaikaan. Sekös mut pisti mietteliääksi ja ihan kirjottamispisteeseen asti tänne, koska siis mä oon vanha. En kirjaimellisesti, 19 vuotta ei ole mitään, joten älkää vetäkö hernettä nenään. Aloin vaan syvälliseltä kantilta pohtimaan sitä, että kuinka se toinen vaihe elämässä on selkeesti jo alkanut ja mitä kaikkea munkin elämässä on nyt ajankohtaisena, mitä muilla mun ikäisillä on ja niin edelleen, syvällisiä.

Pari-kolme vuotta sitten mun elämän peruskaava oli yläkoulu ja kaverit. Skootterilla ympäri kyliä pyöriminen ja etenkin kesällä mä olin enemmän yöeläjä, ja siinähän se meni. Kaupungilla ja rannalla, milloin missäkin jäätelökiskalla. Siitä vielä muutama vuosi taaksepäin oli alakoulu-harrastukset, ja siinä kohtaa koulu oli aika kivaakin.

Entä nykyään? Työt ja se perus "kotona valloillaan oleva arki". Kaupassa käynti, ruuan tekeminen, siivoominen, se hengähdystauko että jaksaa herätä seuraavana aamuna töihin. Ei oo edes sitä toisen asteen koulun tuomaa painetta harteilla että minkäs numeron sitä saa, vaan nyt se on raha mikä ylläpitää tätä kaikkea. Mun mielestä se on aika pelottavaa ja lähtisin enemmän kuin mielelläni jo takasin koulunpenkille. Lisäksi se takaraivossa kolkutteleva omille muutto, ehkä toiselle paikkakunnallekin opiskelujen perässä, rahan keruu ja ylipäätään elämän rakentaminen pikkuhiljaa. Toisilla on tässä vaiheessa jo lapsia, asutaan yhdessä kumppanin kanssa tai ollaan menossa naimisiin, edes kihloihin, mut mä oon jo nyt aivan loppu tähän "aikuisen elämään" aina silloin tällöin. Olis oikeesti mukavaa silloin tällöin olla vielä tollanen natiainen.

Jokainen menköön sitä tahtia mikä hyvältä tuntuu, mutta musta jo tää tahti on mulle "liian nopea" ja mihin en voi edes vaikuttaa. Pian mä oon 20 eikä mee kauaa niin 30 koputtelee ovea. Apua. Ihan mielelläni mä olisin vielä vaikka alakoulussa, kuin vanhenisin tästä enää yhtään. Enkö mä vois vaan jämähtää tähän ikään ja pysyä tässä, tai parhaassa tapauksessa nuorentua tästä 10 vuotta ja pysyä sellasena? - Hyvää synttäriä mulle.

Tätä mä olen työstänyt jonkun aikaa kaikkien töiden ja kiireen ohella, koska mä tiedän että tämä aihe herättää mielenkiintoista keskustelua aivan varmasti.

Painotan jälleen kerran tähän alkuun, että kaikki asiat mitä tässä postauksessa esitän, ovat yksinomaan vain mun henkilökohtaisia kokemuksiani tai mielipiteitä. Mä en tiedä, miten joku muu on nämä asiat kokenut. Mä ole tarkistanut kaikkien ihmisten väitteistä todenperäisyyksiä jos mulle on jokin asia jossain selitetty, näytetty tai sanottu, vaikka kerron nyt niitä teille täällä. Se miksi tän kokemuksen teille jaan, on just se yks kokemuskertomus lisää monen muun joukkoon, se miten mä olen HUONOT asiat kokenut ja nähnyt. Erikseen on sitten ne hyvät kokemukset, mutta tässä mä listailen pääasiassa parannusehdotuksia.

Mä olen tosiaan käynyt juuri (v. 2015-2018, Vaasan ammattiopisto/Vamia) kaksoistutkinnon ja valmistunut media-assistentiksi sekä saanut ylioppilaslakin nyt keväällä. Omin sanoin selittäisin kaksoistutkintoa/kombiopintoja sillä, lukion ja ammatillisen koulutuksen tutkinnot vedetään nippuun ja suoritetaan molemmista vain ne pakolliset ja tarpeelliset jutut, jotta valmistuminen molemmista on mahdollista. Se meinaa kuitenkin myös pitkiä päiviä ja paljon omatoimista opiskelua, koska vuorokaudesta ja koulupäivistä loppuu tunnit kesken.

Mulla itsellä oli lukioaineista opiskeltavia aineita äidinkieli, englanti, ruotsi ja terveystieto, ja lisäksi me saatiin ennen kaksoistutkintoa päättää että haluammekos opiskella psykologiaa vai matikkaa, niin valitsin psykologian. Muut peruaineet, kuten esim. fysiikka, kemia, matikka jne käydään amiksen kursseilla, ellen mä sit olisi valinnut lukion matikkaa, niin tietenkään silloin ei tarvi käydä amiksen matikantunneilla.
Lisäksi amiksessahan ei opeteta esim. historiaa erikseen, niin mä kävin kulttuuritunneilla, jotka oli periaatteessa yleissivistystä maailmasta ylipäätään eli just uskontoa, historiaa ja yhteiskuntaoppia. Yksi ainoa pakollinen kurssi liikuntaa amiksesta piti käydä 1. luokalla, mutta sen jälkeen lukion terveystieto korvasi liikuntatunnit.

Kuten mä aikaisemmin kerroin, niin mulle kaksoistutkinto ei ollut mikään ruusunen kokemus. Siksi mä haluan avartaa mun opiskelun suurimpia epäkohtia ja muita merkittäviä asioita, mitkä vaikutti muhun hyvällä tai pahalla, sekä sellaisia asioita mitä mä olisin ehdottamasti halunnut tietää omasta kokemuksestani ennen kuin teen valintaa mihinkään suuntaan.

1. YLEINEN INFORMAATIO

Tää on varmaan epäkohdista suurin ja vaikein käydä läpi, mutta kuitenkin tyyliin merkittävin. Meille kävi nimittäin usein ja aina lähes samalla kaavalla toistuva tilanne, missä ihan selkeästi on joku mokannut informaatiokulun, jolloin tietoa ihan perusasioista ei ole saatu meille kombeille asti.
Muutamana esimerkkinä nyt vaikka abiristeily, vanhojen tanssit, lukujärjestykset ja oppituntien luokat, kirjat ja muut hankinnat.

Esim. oltiin saatu infolappu lukiolta ennen koulun alkua että millainen tietokone täytyy hankkia, ja näillä koneilla kun mentiin muutama viikko ennen yo-kirjoituksia harjoituskokeeseen kolmen vuoden päästä lapun saamisesta, niin varmaan viidelle ihmiselle sanottiin että kone on vääränlainen eikä kelpaa virallisiin kokeisiin. En tiedä sit että miten asia lopulta eteni, kaikki ne kuitenkin kirjoitti, mutta pelkästään tän kuuleminen opettajan suusta oli aika shokki.
Tai kun meitä lukion terveystiedon opettaja moitti, kun ei osata käyttää erittäin tärkeää ohjelmaa mitä tarvitaan terveystiedon yo-kokeessa, että kuinka me ei olla herranjestas sitä yhtään opeteltu eikä tulla kokeessa nyt pärjäämään. Me ei tosiaan oltu koskaan kuultukaan mistään ohjelmasta, et aika hassua kun tässä vaiheessa kerrotaan. Sitä ohjelmaa me sit harjoteltiin muutama tunti, mut esimerkiksi mulle se ei avautunut yhtään. Niimpä mä yritin terveystiedon yo-kokeessa välttää sitä ohjelman käyttöä viimeseen asti, mikä sekin oli aika kauheeta.

Vanhojen tansseihin oli ilmoittautuminen ollut ja mennyt, kun mulle laitetaan viestiä että "herranjestas treenit alkaa ylihuomenna, miksi me ei tiedetty mitään?". Niimpä. Tää kaveri oli sattumalta bongannut lukion oppilaskunnan instagramista vähän niinkuin muistutuksen, että hei jee muistakaa tulla treeneihin. Me ei tiedetty asiasta yhtään mitään.
No tätä asiaa alettiin sit tottakai heti ihmettelemaan meidän kombien ryhmässä, mutta kukaan ei tiennyt mitään tai jos tiesi niin kaverin, ei koulun kautta. Luokanohjaajalle kun käytiin oman ryhmän kombien kanssa puhumassa että miksi meille ei ole kerrottu ilmoittautumisesta, niin kehotti menemään jollekkin lukioaineita opettavalle tästä puhumaan, ettei itse tiedä mitään. Mentiin, ja sieltä tuli vastauksena että menkää puhumaan toiselle lukio-opettajalle, siitä opinto-ohjaajalle, pian päädyttiin opinto-ohjaajan kolleegalle ja plaaplaaplaa.
Mutta siis, rampattiin paikasta toiseen eikä kelläkään ollut vastausta, kellään ei ollut edes henkilöä tiedossa kelle tästä olisi voinut sanoa. Lopulta mulla meni hermot ja soitin lukiolle, mistä vastaus oli ytimekäs "emme tiedä miksi info ei ole tullut kun ette ole meidän opiskelijoita, ollaan laitettu info sinne kyllä." Päivää ennen vanhojen treenejä me saatiin erikoislupana vielä ilmoittautua ketkä tahtoikaan, mutta monelle kävi niin ettei paria saanut noin lyhyellä varotusajalla.

Abiristeilyn kanssa oli lähes sama juttu, bongattiin lukion oppilaskunnan instagramista, että pian on abiristeily ja maksua voitte maksaa tonne ja tonne, mutta me ei tiedetty asiasta jälleen mitään. Saman rumban kautta kuljettiin läpi, kunnes mulla meni taas hermot ja laitoin vaan facebookissa randomina viestiä illalla tuntemilleni lukiolaisille, josko joku tietäis kuka hoitaa abiristeilyä.
Lopulta muutaman tunnin päästä mä sain kiinni abiristeilyvastaavan, joka hoiti siis lukion puolta abiristeilystä. Hänelle ei ollut tullut mieleenkään tai kukaan sanonut mitään, että kombeillekin pitää laittaa infoa ja siinä sit muutaman päivän varotusajalla ennen ensimmäisen maksuerän viimestä päivää minä yritän saada kaikkia kombeja kiinni, et kuka lähtee risteilemään. (Tässä kohtaa pitää tietää se, että meitä oli Vamialla 3 kombiryhmää: meidän palvelupuolen ryhmä, lähihoitajien ryhmä ja tekniikka-puolen ryhmä) Meillä ei tosiaan ollut mitään yhteistä ryhmää kaikille, ei mitään tietoa siitä kuka hoitaa mitäkin kombiryhmää ja mitä mitä.
Siinä sit koko se puolivuotta meni niin, että koska meillä ei ollut ketään joka mistään mitään tiesi, ei ketään joka olis hoitanut mitään kombien asioita ylipäätänsä, niin mä päätin sit toimia infoojana kaikille kombeille abiristeilyä koskevissa asioissa. Homma meni sit siihen, että vaikka täällä päässä oltiin skarppina, niin lukiolta ei tullut infoa vaikka lupailtiin ja meiltä meni kokonaan yks maksukerta ohi, jolloin piti sit sitä sumplia. Lähdöstä meillä ei ollut mitään tietoa, eikä siitä että lähdön paikkaakin oli siirrelty. Oltiin kuulopuheiden varassa koko reissu ilman mitään oikeeta infoa mistään, ja se oli aika turhauttavaa. Kyllä mä ymmärrän että varmasti abiristeilyn järjestäminen itessään on jo kamalan iso urakka, enkä mä ketään tässä syytä, mutta kyllä se silti kokemuksena oli yks sekasotku.
Tästäkin käytiin raportoimassa monta kertaa et miksei info kulje tai kuka tästä on vastuussa, niin sekä amis että lukio pesi kätensä molemmista hommista ja vetos siihen, että asia ei heille kuulu koska me ei olla heidän opiskelijoitaan. Pari ensimmäistä kertaa infokatkoksissa oletus oli tietenkin että kyseessä on yksittäistapaus, mutta kun näitä samoja virheitä alkoi käymään useemmin ja useemmin, niin pikku hiljaa sitä alkoi tajuamaan että jossain mättää, mut kukaan ei tosiaan mitään myöntänyt.

Liikuntatunneistakin käytiin useampi päivä puhumassa ensimmäisenä kouluvuotena, että pitääkö siellä tunneilla nyt olla vai ei, kun yksi kurssi liikuntaa oli käytynä ja lukion terveystiedon pitäisi tosiaan korvata amiksen liikuntatunnit. Lukujärjestyksessä luki että pitää, opinto-ohjaaja sanoi että kysykää liikunnanopettajilta joista toinen oli sitä mieltä että ei tarvitse ja toinen että tottakai tarvitsee, ja lukiolta vastattiin että mistä me tiedettäisiin kun ette ole meidän opiskelijoita. Lopulta asia varmistui paljon korkeemmalta taholta joka sanoi että ei tarvitse käydä. Tääkin asia on varmasti tullut esiin useampana vuotena jo ennen meitä ja vaikka ei olisi, niin olispa edes joku yleismies-Jantunen, jolle vois asiasta heti opiskelija itse soittaa ja kysyä, eikä käyttää tähän aikaa kun sitä on muutenkin vähän.

2. OHJAAJAN PUUTE

Se asia mikä kolmen vuoden aikana tuli selväksi oli se että ohjaajaa tarvitaan. Kuten kaikilla yläkoulusta asti on luokanvalvoja tai ryhmänohjaaja, oli meilläkin amiksen luokalla sellainen - mutta meidän lukioluokalle ei ollut ohjaajaa. Tää asia me käsitettiin vasta siinä about toisen vuoden loppupuolella.
Meillä Vaasassa kombiopiskelijoilla on periaatteessa kaksi luokkaa; on amiksen oma luokka, joiden kanssa ollaan aina omaan ammattiin liittyvissä jutuissa ja amiksen perusopetuksessa, ja sitten on lukioluokka, joiden kanssa käydään yhdessä lukiotunneilla. (Poikkeuksena lähihoitajat, joilla on oma luokka kaksoistutkintoa käyville)
"Periaatteessahan ongelmaa ei ole, koska teillähän on ohjaaja amiksen luokalla", sanottiin mulle, kun kävin tästä asiasta puhumassa. Ei muuten, mutta ongelma tulee vastaan nimittäin siinä kohtaa kun jotain lukioon liittyvää tapahtuu, eikä ole ketään keneltä kysyä. Amiksen ohjaajalla ei ole mitään velvollisuuksia tietää mitään lukion käytäntöjä tai asioita, joten luonnollisesti meidän ryhmänohjaaja ei tiennyt edes sitä keneltä kysyä, jos meille kombeille tulee ongelma. Meidät ohjattiin yleensä suoraan opinto-ohjaajalle tai lukioainetta opettavalle opettajalle, mutta heidänkin tietonsa ovat vähäisiä. Erityisesti opinto-ohjaajien tietämättömyys hämmästytti meidän luokalla, koska edes sieltä ei tullut puhelinnumeroa, ei mitään jolla soittaa jollekulle joka asioista jotain tietäisi.
Silloin toisella luokalla me ymmärrettiin, että tälläistä henkilöä ei oo olemassa. Ei oo ketään tiettyä ihmistä, jolle me oltaisiin voitu soittaa tai jolta kysyä ongelmatilanteissa mitään kysymyksiä. Amiksessa mistään ei tiedetä mitään koska kysymykset liittyy lukioon ja lukiosta sanotaan, että kysykää amikselta kun kerta opiskelette siellä.

Esimerkiksi jos meillä tuli ongelma vaikka lukujärjestysten kanssa, että amiksen ja lukion tunnit menivät päällekkäin, niin kukaan ei tiennyt mistään mitään. Ei meidän ryhmänohjaaja, ei lukion opettajat, ei opinto-ohjaajat, ei kukaan että missä meidän pitää milloinkin olla ja sekös vasta turhauttavaa olikin. Tai jos saman kombiryhmän opiskelijoilla luki 5 eri paikkaa missä sama oppitunti pidetään, niin alappa siinä selvittelemään että mikä on oikea luokka tai kellonaika.
Tai vaikka kirjojen suhteen; me oltiin viimeinen kombiryhmä, joka käytti vanhan opetussuunnitelman mukaisia kirjoja ja meillä oli 3. luokan viimeinen jakso pelkkää lukiota lukiolla, mistä oltiin saatu ohjeet, että mitä kirjoja pitää hankkia. Lista sisälsi myös uuden opetussuunnitelman kirjoja, ja tästäkin piti varmistuksia hakea joka paikasta että onko nyt oikeat kirjat vaiko ei ja tottakai siellä sitten osalla tuli sekaannuksia kirjojen suhteen.

Jos näitä asioita nosti esille jonkun korkeemman henkilön kanssa, vedottiin siihen että kaksoistutkintohan on omatoimista opiskelua. Mä silti itse koen omatoimisen opiskelun just sillain, että mulla olisi tosiaan aikaa opiskella koulun jälkeen, eikä selvitellä lähes itsestäänselvyyksiä ja perustietoja monta kertaa kuussa. Ja erikoista tästä tekee just se, että toisella kombiryhmällä oli oma ryhmänohjaaja, joka edes yritti selvitellä epävarmoja asioita tai kaivella yhteistietoja sellaisille henkilöille, jotka jotain tietäis.
Yksi henkilö kuunteli tätä meidän asiaa ryhmänohjaajan puutteesta, oli samaa mieltä ja lupasi viedä asian eteenpäin meidän koulun kombien osalta. Tästä me ei sen jälkeen enää kuultu mitään, eikä tosiaan tiedetä veikö hän oikeasti asiaa minnekkään. Meidän ryhmä ei kuitenkaan koskaan saanut omaa ohjaajaa tai yhteyshenkilöä.

Eli hankkikaa tuleville kaksoistutkintolaisille luokanvalvoja, edes puhelinnumero henkilölle joka vastaisi kombien asioista tai edes ohjaisi kysymään oikealta henkilöltä.

4. VÄHÄTTELY JA EPÄVARMUUS

Kun mä aloitin kaksoistutkinnon, uskallan väittää että meidänkin kombiluokalla oli lähemmäs 30 oppilasta. Kolmen vuoden jälkeen meitä oli ehkä just ja just sen kymmenen ja risat. Meille aina toitotettiin ensimmäisenä vuotena sitä kaiken maailman infotilaisuuksissa, että ette te jaksa, puolet teistä lopettaa vähintään, jos ei nappaa niin lopettakaa, jos ette pärjää niin älkää tehkö tätä.... Niinku kiitos ja kumarrus kannustuksesta. Ja niin sit porukka teki heti ensimmäisten vaikeuksien tullessa et ne lopetti.
Mä en väitä, että tää on ainoa syy siihen miksi ei kaikki jaksaneet. Mä ymmärrän sen, että jos on oikeesti tosi rankkaa niin sit on hyvä lopettaa, mutta mun mielestä opettajien tulisi kannustaa ja tehdä kaikkensa sen eteen, että oppilaat jaksaa ja vetää kaksoistutkinnon, kun kerta sellainen mahdollisuus on.

Meidän eräs aineenopettaja otti meidän luokan kerran yhen kurssin ensimmäisen kokeen jälkeen vielä istumaan ja alkoi sanelemaan kuinka rimaa hipoen koe meni lähes kaikilta läpi ja niin edelleen, ymmärrän. Se mitä mä en ymmärrä, on se että "Jos te ette ole hyviä tässä aineessa, niin lopettakaa kaksoistutkinto. Te ette tuu pärjäämään jos ette osaa näitä aineita mitä opiskelette, niin älkää turhaan vaivautuko." Siinä kohtaa oli pakko kysyä, että kannustatko meitä yrittämään vai lopettamaan?

Mulle on ollu aina omat oikeudet tosi tärkeitä ja siksi mä oon välillä aika kärkkäästikin ilmaissut monia asioita ja henkilökohtaisia mielipiteitä. Näitä asioita kuitenkin eteenpäin ajaessa mä tajusin, että nyt mä en tee tätä kyllä enää itseni takia, koska nää asiat ei muutu vielä mun aikana, vaan ehkä tulevien kaksoistutkintolaisten myötä. Se on jopa ärsyttävää, että mä jouduin vääntämään koko tän ajan, mut ehkä se herätti myös muita ihmisiä ajamaan omia oikeuksiaan ja mielipiteitään eteenpäin, koska oikeudenmukaisuutta täytyy saada.

Lukion suunnalta on tullut sit taas vähän erilaista viestiä. Jos amiksen pointti oli, että te ette tuu jaksamaan, oli lukion pointti se että tehän ette tee läheskään yhtä paljoa kuin me täällä. Tää väite perustui siihen, että lukiossahan ideana on se että käydään sen lukiossa olemisen aikana vähintään(?) se 75 kurssia, kirjoitetaan ja tadaa olet valmis. Tää voi tarkoittaa sitä että joskus ollaan koulussa 8 tuntia ja joskus vaan muutaman tunnin, riippuen ihan miltä sun lukujärjestys näyttää minäkin viitenä jaksona. Lisäksi yks oppitunti kestää sen 75min, ja jokaista oppiainetta käydään jaksossa noin 4-6h enemmän kuin mitä me käydään.
Kaksoistutkinto toimii meillä Vaasassa niin, että lukiokursseja käydään muistaakseni about 1/3 osa, eli minimissään 25 kurssia. (mä en nyt sit tiedä kuinka hyvin mulla on faktat hallussa, mutta näin mä sen olen käsittänyt) Meillä on 4 jaksoa lukuvuodessa, mutta ne ei mene niin että joka toinen on lukiota ja joka toinen amista, vaan meillä oli tosiaan sekaisin sekä amista että lukiota. Esimerkiksi mun maanantaipäivä voisi olla että klo 8-10.00 on lukiota, 10-14.00 amista ja 14-16.00 lukiota. Tai mulla voi olla koko päivä lukiota, tai mulla voi olla vaikka vaan aamu- tai iltapäivä lukiota. Usein silloin, kun amiksen luokkalaisilla on vapaata, niin me oltiin 8h koulussa. Lisäksi meidän tunnit kesti 45min, eli meillä oli yleensä useampi tunti putkeen samaa ainetta, käytiin paljon tavallista vähemmän aineita läpi kuin mitä lukiossa käydään ja jouduttiin karsimaan kirjasta tosi paljon pois mitä ei kerinnyt opiskelemaan.
Mä esimerkiksi kirjoitin pitkän englannin, vaikka olin kerinnyt opiskelemaan vaan just ja just lyhyen, ja vaikka en olisikaan kirjoittanut terveystietoa, niin mun olisi pitänyt käydä kaikki terveystiedon kurssit, että pisteet riittää valmistumiseen amiksesta.

Ilmeisesti just tästä johtuen, että me ei käydä yhtä paljoa asiaa kuin mitä lukiossa käydään, niin oli se syy miksi opettajat vähätteli meitä silloin kun oltiin 3. luokalla viimeinen jakso täyspäiväisesti lukiolla. Meidän tietoa kyseenalaistettiin tosi paljon, ja koko jakso oli mun mielestä tosi epämiellyttävä. Me ollaan aivan yhtälailla lukion opiskelijoita, mutta meille tehtiin selväksi että olemme vieraana lukiolla jakson verran ja heidän palvelunsa ovat myös meidän käytössämme ja niin edelleen. Ei ollu missään vaiheessa tervetullut olo, enemmänkin sellanen et koska pääsis jo pois ja ihanku kaikki muutkin olis odottanu sitä et me häivytään.

Eli K A N N U S T A K A A . Mun mielestä on lähtökohtaisesti erittäin huolestuttavaa, että jos sä et osaa niin lopeta. Sitä varten niitä kouluja käydään että opitaan, joten antakaa oppilaille siihen mahdollisuus.

5. OPETUS

Vauhti. Se oli opetuksen kannalta tosi sairasta, koska me mentiin niin järisyttävän nopeesti et just tällänen ei-niin-hyvä-oppilas jäi jalkoihin ensimmäisen viikon aikana.
Meidän piti valita kirjasta muutama kappale mitä käydään läpi, tai opettaja teki sen meidän puolesta. Mikä on kaikkein tärkeintä, mikä on koko kurssin ydinasia? Ne me käytiin läpi, pelkkä pintaraapasu siitä mitä se asia oikeasti on. Sen takia meillä oli hirveesti omatoimista opiskelua kotona, mikä toimi joidenkin kohdalla ja joidenkin ei.

Muistan hyvin, kun ensimmäisen viikon jälkeen meiltä tultiin kombitunnille kysymään, että mites on lähtenyt kaksoistutkinnon opiskelut rullaamaan? Silloin mä sanoin ihan suoraan että ei kyllä hyvin, mä en pysy mukana. Ainoa vastaus minkä mä sain, ilman tsemppejä tai apuja, oli että no sä oot tän itse valinnut. No aijaa.

Jossain kohtaa mä ymmärsin, että mä en tuu selviimään tästä. Mä olin siihen mennessä joutunut uusimaan kaikki mun englanninkurssit, pääsin ihan pisteen päästä hylättyä ruotsin läpi ja mun äidinkielen taso putosi. Niimpä mä päätin hakea tukiopetusta, mutta mut tyrmättiin heti kättelyssä ja tehtiin selväksi että kaksoistutkinnossa opiskeleville ei anneta tukipetusta. Tää oli aivan utopista mun mielestä, joten lähdin selvittelemään asiaa ja kyllä vain, me ei saada apua. Niimpä siitäkin sit piti selvitä itekseen.

Eli älkää änkekö yhden opiskelijan lukujärjestykseen liikaa juttuja, pidentäkää kaksoistutkintoa vaikka puolella vuodella ja antakaa tukipetusta. Tällä tavalla porukka saattaisi jopa vetää kaksoistutkinnon loppuun asti.

En tiedä sainko kaikkea sanottua, mutta hyvän pohjan ja pääpointit. Mä en todellakaan tahdo aiheuttaa tällä mitään joukkohysteriaa, enkä mä sano että olisi pelkkiä miinuksia käydä kaksoistutkinto. En väitä, että jokainen mun kokemus olis ollut huono, mutta tässä on varteenotettavia parannusehdotuksia. Mun mielestä tässä on vaan ja ainoastaan yksi kokemus, josta siitäkin voidaan oppia.
Mut kaikenkaikkiaan, tottakai mä olen onnellinen että jaksoin vetää kaksoistutkinnon läpi, ja kyllä siinäkin on omat hyvät puolensa kun vähän tutkailee. Siitä pitää sit vissiin erikseen kirjottaa joku oma juttunsa.