Tuolloin upeana ja kauniina kesäpäivänä 23. heinäkuuta vuonna 1999 kello 00:18, eli eilen 19 vuotta sitten synnyin minä, jeii!
Mikä sen ihanampaa, kuin juhlistaa merkkipäivää näin helteisenä työpäivänä kahvikupposen ääressä työn merkeissä. Tuuletin hyrrää täysillä tossa korvan juuressa, eikä muutenkaan oo sen erikoisempi päivä kuin viimeviikon maanantai tai tiistaikaan. Sekös mut pisti mietteliääksi ja ihan kirjottamispisteeseen asti tänne, koska siis mä oon vanha. En kirjaimellisesti, 19 vuotta ei ole mitään, joten älkää vetäkö hernettä nenään. Aloin vaan syvälliseltä kantilta pohtimaan sitä, että kuinka se toinen vaihe elämässä on selkeesti jo alkanut ja mitä kaikkea munkin elämässä on nyt ajankohtaisena, mitä muilla mun ikäisillä on ja niin edelleen, syvällisiä.
Pari-kolme vuotta sitten mun elämän peruskaava oli yläkoulu ja kaverit. Skootterilla ympäri kyliä pyöriminen ja etenkin kesällä mä olin enemmän yöeläjä, ja siinähän se meni. Kaupungilla ja rannalla, milloin missäkin jäätelökiskalla. Siitä vielä muutama vuosi taaksepäin oli alakoulu-harrastukset, ja siinä kohtaa koulu oli aika kivaakin.
Entä nykyään? Työt ja se perus "kotona valloillaan oleva arki". Kaupassa käynti, ruuan tekeminen, siivoominen, se hengähdystauko että jaksaa herätä seuraavana aamuna töihin. Ei oo edes sitä toisen asteen koulun tuomaa painetta harteilla että minkäs numeron sitä saa, vaan nyt se on raha mikä ylläpitää tätä kaikkea. Mun mielestä se on aika pelottavaa ja lähtisin enemmän kuin mielelläni jo takasin koulunpenkille. Lisäksi se takaraivossa kolkutteleva omille muutto, ehkä toiselle paikkakunnallekin opiskelujen perässä, rahan keruu ja ylipäätään elämän rakentaminen pikkuhiljaa. Toisilla on tässä vaiheessa jo lapsia, asutaan yhdessä kumppanin kanssa tai ollaan menossa naimisiin, edes kihloihin, mut mä oon jo nyt aivan loppu tähän "aikuisen elämään" aina silloin tällöin. Olis oikeesti mukavaa silloin tällöin olla vielä tollanen natiainen.
Jokainen menköön sitä tahtia mikä hyvältä tuntuu, mutta musta jo tää tahti on mulle "liian nopea" ja mihin en voi edes vaikuttaa. Pian mä oon 20 eikä mee kauaa niin 30 koputtelee ovea. Apua. Ihan mielelläni mä olisin vielä vaikka alakoulussa, kuin vanhenisin tästä enää yhtään. Enkö mä vois vaan jämähtää tähän ikään ja pysyä tässä, tai parhaassa tapauksessa nuorentua tästä 10 vuotta ja pysyä sellasena? - Hyvää synttäriä mulle.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti